*

Antti Rautiainen

Voiko sotaelokuva olla sodanvastainen?

  • Voiko sotaelokuva olla sodanvastainen?

Kalle Kinnunen katsoi kesäkuussa Aki Louhiniemen uuden Tuntemattoman sotilaan trailerin, ja kommentoi sitä paatokselliseksi ja propagandistiseksi . Näin sen voi nähdä, mutta itse mietin voiko sotaelokuva mitenkään täysin välttää propagandistisuuden, eli olla antimilitaristinen?

Tuntematonta sotilasta pidetään usein sodanvastaisena romaanina. Google-haku ”Tuntematon sotilas sodanvastainen” antaa minulle 2310 osumaa. Itse en näe tätä sodanvastaisuutta, enkä usko että Linnalla oli edes tarkoituksena kirjoittaa sodanvastaista romaania. Nähdääkseni Linnan tarkoitus oli kuvata sotaa realistisemmin kun Suomessa oli siihen asti tehty, kontrastina Runebergin romanttiselle Vänrikki Stoolin tarinoille. Mutta realismi ei tarkoita kannanottoa sodan puolesta tai sitä vastaan.

Kiistämättä Linnan kirjassa kiroillaan ja purnataan enemmän, ja kuoleminen on vähemmän hohdokasta kuin Stoolin tarinoissa. Sodan vittumaisuuden kuvaaminen ei kuitenkaan vielä sinänsä ole sodan vastaisuutta. Päinvastoin, se voi tehdä sotimisesta entistä eeppisempää. Mitä kauheampaa, sitä sankarillisempaa. Tämän vuoksi myös Tuntematon soveltuu nationalismiin, fanaattiseen palvontaan ja juhlalliseksi sankaritarinaksi, mikäli sellaiselle on tarve.

Venäläisiin sotaelokuviin verrattuna Edvin Laineen Tuntemattoman sotiminen vaikuttaa vielä lähestulkoon miellyttävältä. Venäläisissä sotaelokuvissa tyypillisesti upseeristo on täysin epäpätevää ja piittaamatonta, ja miehiä kuolee joukoittain ja täysin turhaan johdon tekemien virheiden seurauksena. Usein lopussa kaikki ovat kuolleet, eikä ole selvää onko uhrauksilla edes saavutettu mitään.

Tästä huolimatta nämä elokuvat ovat alleviivaavan patrioottisia ja militaristisia. Niiden opetus on, että isänmaan puolesta on taisteltava, mitä tahansa virheitä sen johtajat tekevät. Aatteena on, että isänmaa on jotain enemmän kuin sen johtajat ja yhteiskuntajärjestelmä. Tämä on vaarallisimman lajin patriotismia, joka soveltuu ihmisten manipulointiin aivan erityisen hyvin.

Vaikka Linnan kirjaa kritisoitiin aikanaan ankarasti, on vaikeaa kuvitella suomalaista militaristia joka sitä ei nykyään arvostaisi. Eikä tämä ole kritiikkiä Tuntematonta kohtaan. Kaunokirjallisen realismin päämäärä ei ole jakaa moraalisia opetuksia, vaan kuvata maailmaa jollain tavalla autenttisesti. Tuntemattoman saama vastaanotto osoitti, että Linna onnistui tässä paremmin kuin edeltäjänsä.

Paatoksellisuus ja realismi eivät sulje toisiaan pois, koska joskus todellisuus vain on mahtipontista. Orwellin kertoo kirjassaan Katalonia, Katalonia ensin sivukaupalla ankeudesta rintamalla ja Espanjan tasavallan johdon petturuudesta, ja sitten katselee salskeiden italialaisten vapaaehtoisten lähtöä rintamalla todeten, että ”kaikesta huolimatta sota on joskus komeaa” (sitaatti epätarkka, koska luin kirjan yli 20 vuotta sitten).

Sodan kauheuden lajit

Sota on kauheaa, mutta tätä kauheautta on useampaa eri lajia. Yksi laji on ”välttämätöntä” kauheutta, eli kuolemaa ja tuskaa. Tämän kuvaaminen fiktion keinoin tuskin voi olla sodanvastaista. Kaikki sotia joskus aloittaneet ovat olleet tietoisia siitä, että sodassa kuollaan, ja myös siitä että sodissa voidaan hävitä. Vänrikki Stoolin tarinat kuvaa sekin hävittyä sotaa, jossa häviö oli ehkä nöyryyttävämpi ja koko sota vieläkin turhempi ja typerämpi kuin jatkosota. Tappioiden ja petturuuden kuvaus ei vielä ole sodanvastaista. Realismi tuo näiden lisäksi esille myös kuoleman ja kärsimyksen, mikä toki nostaa sotien aloittamisen kynnystä. Toisaalta se myös lisää sotimisen sankarillisuutta ja tekee sotia aloittaneista valtiomiehistä aivan erityisen määrätietoisia, rohkeita ja kylmäverisiä. Ainakin mikäli heidän aloittamien sotien syitä ja oikeutusta ei pohdita. Puhuessaan ”verestä, hiestä ja kyyneleistä” Churchill ei peitellyt sodan todellisuutta, mutta silti hänen puheensa on patrioottinen ja militaristinen klassikko.

Sitten on sellaisen lajin kauheutta, joka ei ole ”välttämätöntä” vaikka kuuluukin lähes kaikkiin sotiin. Näitä ovat erilaiset sotarikokset, vaikkapa sotavankien ampumiset, kiduttaminen ja siviileihin kohdistettu väkivalta. Amerikkalaisissa sotelokuvissa näitä esitetään usein. Joko ne kuvataan sotiin kuuluvana itsestäänselvyytenä tai sitten välttämättömyytenä, joka tehdään omien suojelemiseksi, vaikka siitä tuleekin itselle niin kovin paha mieli. Silloin kun fiktio kuvaa näitä ilman oikeutusta, kuvaus lähinnä kiillottaa niiden sotilaiden sädekehää jotka suoriutuvat sotimisesta ilman sotarikoksia. Mikäli sota koetaan oikeutetuksi, sotarikokset ovat aina vain niihin syyllistyneiden yksilöiden vastuulla.

Näin ollen sotaan liittyvän kauheuden kuvaus ei voi olla sodanvastaista, sellaista voi olla vain sodan osoittaminen oikeudettomaksi. Mutta sotaelokuvat ja sotakirjat kuvaavat sotimista, sotaan johtaneet syyt tapahtuvat jossain muualla. Nämä kaksi on haasteellista yhdistää fiktion keinoin, erityisesti jos fiktio pyrkii realismiin ja rivisotilaan näkökulmaan kuten Tuntematon sotilas.

Ydinsotaa kuvaavissa elokuvissa nämä ongelmat on helppo ratkaista. Ydinsodan hinta on niin kova, että sellainen on oletusarvoisesti oikeuttamaton, vaikka sodan syitä ei elokuvassa käsiteltäisi. Esimerkiksi Tohtori Outolempi on elokuva, jonka minäkin kelpuutan sodanvastaiseksi. Musta komedia ei sovi sodan kauheuden kuvaamiseen, mutta järjettömyyden kuvaukseen se sopii huomattavasti paremmin kuin realismi. Komedia ei kuitenkaan voi olla realismia, eikä sitä voi olla mikään ydinsotaa käsittelevä elokuva jossa aiheena ei ole Japanin ydinpommittaminen vuonna 1945.

Joissain sotaelokuvissa on kuvattu sodan varjopuolia, jotka eivät ole mitään yllä lueteltua lajia. Ilmestyskirja. Nyt kuvaa yksittäisten sotarikosten lisäksi kokonaisvaltaista ihmisyyden vajoamista pimeään menneisyyteen, mutta jää epäselväksi onko tämä Coppolan mielestä minkä tahansa sodan välttämätön seuraus. Rukajärven tie kertoo johtamisesta, tarkemmin sanoen huonosta johtamisesta ja vääristä päätöksistä. Sota on elokuvassa vain viitekehys jossa huonoja päätöksiä tehdään. Hyvin valittu viitekehys, koska sodan viitekehyksessä huonot päätökset ovat erityisen tuhoisia.

Yllättävän vähän on sotaelokuvia, jossa sotilaat olisivat jonkinlaisia historiallisia toimijoita. Yleensä sotilailla ei juuri olekaan mahdollisuuksia vaikuttaa olosuhteisiinsa, mutta sotaelokuvat tuntuvat säännönmukaisesti alleviivaavan tätä tapahtumien väjäämättömyyttä, joka vapauttaa niiden toimijat vastuusta. Historiassa on myös tapauksia joissa sotilaat ovat itse lopettaneet sodan, mutta esimerkiksi I maailmansodan päättäneestä Kielin matruusikapinasta ei tietääkseni ole koskaan tehty elokuvaa. Ehkä tällainen elokuva voisi olla Joyeux noel, joka kuvaa veljeilyä länsirintamalla I maailmansodan aikana?

Joka tapauksessa en ole koskaan nähnyt sellaista sotaelokuvaa, joka perustuisi tositapahtumiin ja pyrkisi kuvaamaan todellisuutta (ts. edustaa realismia), ja jossa keskiössä ovat tavalliset sotilaat ja joka ottaisi kantaa sodan oikeutukseen, eikä vain sen kauheuteen. Tiedätkö sinä tällaisia elokuvia?

Antti Rautiainen

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Suuri illuusio? Onko niitä muitakin? Suuri illuusio pitää kyllä katsoa, olen ehkä nähnyt sen joskus mutta en kyllä muista mitään.

Täällä on ehtotettu muitakin elokuvia jotka voisivat kelvata: https://www.facebook.com/antti.i.rautiainen/posts/...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Suuri illuusio, joo. Hämärä mielikuva,että olisin jonkun muunkiin Renoirin sotaelokuvan nähnyt, mutta en ole varma.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Täytyy muistaa, että Linnan alkuperäistä teosta on kustantajan toimesta sensuroitu ja siitä on poistettu ennen kaikkea sellaisia osia ja jopa lukuja, joissa otetaan poliittisluontoisesti kantaa kyseisen sodan tarkoituksenmukaisuuteen.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Olen nähnyt sotaelokuvia aika määrän ja uusin Dunkirk-traileri näytti sen verran kiinnostavalta, että todennäköisesti käyn katsomassa. Hacksaw Ridge taisi olla edellinen kokemus. Itselläni on Blu Ray-kiekkoina Taistelutoverit sekä Pacific, samoin se Sotamies Ryan.

Mitä Tuntemattomaan sotilaaseen tulee, niin kyllä tässä bisneksen ehdoilla mennään. Nykyään kun käytännössä kaikessa populaarikulttuurissa on tapana mennä mahdollisimman varman päälle. Suomalaisten rakastama kirja ja aihe, samoin itsenäisyyden 100-vuotisjuhla, mikä voisi mennä pieleen. Toki tuon leffan käyn katsomassa kun se tulee, vaikken mitään elämiä suurempia elämyksiä odotakaan.

Mitä autenttisuuteen tulee, niin Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryan avasi siinä mielestäni uuden kauden. Kun miehet olivat maihinnousualuksissa matkalla rantaa kohden, itsellä tuli melkein armeijan rytkyjen ja aserasvan haju nenään.

Mitä taas Rukajärven tiehen tulee, niin mitä huonoa johtamista siinä on? Pyöräjoukkueelle annettiin käsky lähteä tiedustelemaan noin 100 km aukkoa rintamassa venäläisten varalta. Ja kun niitä lohkolta ei löytynyt, vietiin hyökkäyskäsky pääjoukoille ,oliko kymmeniä tuhansia miehiä. Olisiko partiolla ollut sitten jokin toinen mahdollisuus palata omiensa luokse, kuin eturintaman läpi, on toki kysymys. Ja se, ettei heidän paluustaan tiedetty suomalaisten puolella. Venäläisen sotavangin teloittamisessa vastoin käskyä oli kyse talvisodan veteraanista, jota nuoren luutnantin oli vaikeampi saada auktoriteettiinsa. Samoin pyöränsä jokeen tärvänneen sotamiehen olisi ollut mahdotonta pysyä muun joukon mukana.

Mitä taas Neuvostoliiton armeijan upseereihin, niin Stalinhan käsittääkseni tapatti pystyvämmät upseerinsa ja rintamajoukkoihin otettiin politrukkeja käskyttämään. Ainakin talvisodassa. Että ei ihme jos upseeristo oli huonoa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ja se, ettei heidän paluustaan tiedetty suomalaisten puolella."

Tuossa ei ole mitään outoa.

Jos jokin voi informaation jakamisen suhteen mennä pieleen, niin se useinmiten menee pieleen. Ja jos ei muualla, niin sitten ainakin kaoottisissa rintamaolosuhteissa. Ja kyllähän itse elokuvassakin tuota informaatiokatkoa kummaksuttiin, joten ei se ainakaan käsikirjoittajan moka ole ollut, vaan aivan elävää elämää.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Isoin virhe oli tietysti sen uskovaisen tyypin lähettäminen kuolemaansa ihan vain omaa vittumaisuutta. Mutta oli muitakin, esimerkiksi ansoitetun talon tutkiminen ja karjalaisten siviilien kohtelu. Sotavankikohtausta en enää muista. Sotavangin teloittaminen joka tapauksessa sotarikos, josta saattaa joutua vastuuseen myös komentava upseeri.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ne olivat virheitä sodankäynnin määräysten kannalta, mutta elokuvassa olikin tarkoitus osittain myös kuvata millaisia virheitä siellä tehtiin. Ja niitä tehtiin oikeasti. Ampuihan Lehtokin Tuntemattomassa Sotilaassa kiinni otetun vangin tuosta vain ja on hyvin todennäköistä, että kaikki tämänkaltaiset kohtaukset Linnan romaanissa perustuivat todellisiin kokemuksiin. Linnahan oli itse mukana rintamalla. Hän teki paikan päällä muistiinpanot tulevaa romaaniaan varten.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Sekä elokuvina että kirjana Tuntematon sotilas ja tulkinnat siitä eri aikakausilla Suomen historiasta kertoo suomalaisista nähdäkseni hyvin paljon. Alussa tosiaan Väinö Linnan Tuntematon sotilas oli suomalaisen upseeriston hampaissa, koska se vaikutti ihannoivan vänrikki Koskelan toverillista johtajuutta. Sitten tuli Rauni Mollbergin nähdäkseni hieman pehmennetympi versio Edwin Laineen alkuperäisestä elokuvasta. Edwin Laine saavutti mielestäni hyvin Linnan näkemyksen sodasta. Ja sodan hirveyksistä huolimatta Vanhalan loppusanat 'tuntemattomassa' ovat hyvin painotettuna Laineen elokuvassa Sibeliuksen Finlandian sanoitetun version soidessa taustalla. Jännä tavallaan katsoa aikanaan telkusta, että miten kolmas versio Tuntematon sotilas elokuvasta päättyy. Itse päättäisin elokuvan Veteraanin iltahuutoon. Tästä eri aikakausien tulkintaeroista 'tuntematonta' kohtaan voidaan ottaa esille etenkin Antti Rokan roolinhahmon painottaminen. 1980-luvulla harva piti Rokkaa 'tuntemattoman' merkittävimpänä henkilönä, vaan Vanhala saattoi olla monen mielestä suosituin tyyppi. Nykyään kaikki kumartaa Rokkaa kohtaan ja jokainen suomalainen, joka kyseenalaistaa Rokan tappomenttaliteetin ja sankaruuden halutaan saattaa tänä aikana häpeään. Itse pidän alikersantti Vanhalaa Tuntematon sotilas romaanin parhaana tyyppinä edelleen ja Lahtinen on hyvä kakkonen.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Laineen tuntemattoman ja pari muuta sotaelokuvaa olen elämäni varrella katsonut enkä näe mitään syytä katsoa enää yhtäkään lisää. Jokaisen ihmisen olisi varmaan hyvä katsoa pari realistista sotakuvaa että ymmärtäisi mitä sota on mutta aiheella mässäily tai sotaa ajanvietteenä katsominen, en kertakaikkiaan ymmärrä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Suomalaiset sotaelokuvat ovat tietyssä mielessä historiallisia dokumentteja hyvin traumaattisesta asiasta. Niiden katsominen ei ole samalla tavalla ajanvietettä kuin Rambot tai jotkut muut sota-actionleffat.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Jos uusien suomalaisten katsojien motiivi on traumojen töstäminen tavalla tai toisella niin hyvä niin. Itse kuitenkin arvelen että jos katsojat muodostuisivat vain tällaisista ei ajanvietteellisillä syillä atsovista niin konkurssi olisi edessä sotakuvien tekijöillä.
Minun on mahdoton ymmärtää mitä uutta asiallisin syin siis ei viihteellisin uudet versiot Tuntemattomasta tuovat esiin viime sodastamme.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Ensimmäinen Rambo on yhteiskuntakritiikkiä, vaikka toki pelkkää fantasiaa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Voiko draaman keinoin vastustaa sotaa? Oliko vaikkapa Odysseuksen tarina sodanvastainen?

Oliko filosofiasta apua? Kantin ikuinen rauha ei ole oikein toiminut.

Fysiikka sitten? Einstein sen keksi, sen maailmanlopunkoneen. Eli Tohtori Outolempi pelastaa maailman ja kaikki elivät onnellisina loppuelämänsä. Tai sitten avaruusnatsit...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eihän Einstein pommia keksinyt, vaan hän vain ilmoitti maailmalle kuinka paljon energiaa olisi potentiaalisesti hyödynnettävissä.

Ajatus hyödyntää sitä pommiin sukeutui poliitikkojen päissä ja insinöörit sitten suunnittelivat ja rakensivat käytännön toteutuksen.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Joo, suunnilleen noin. Lopulta yksi ihminen pystyy hyvin vähään. Kant vain oli ensimmäinen tai tunnetuin, joka osasi laittaa paperille sen ajatuksen. Kyllähän sitä Einsteinkin yritti takoa ihmisten kalloihin, mutta kun sota meni totaaliseksi, se oli perikato, joka voi tuoda lopullisen rauhan.

Jostain Robert A. Heinleinin kirjasta luin insinööritieteiden ehkä tärkeimmän ajatuksen. Kirjan sankari oli joutunut menneisyyteen. Hän tiesi, että oli mahdollista rakentaa monia ihmeellisiä vempaimia. Hän vain ei tiennyt niiden jokaista yksityiskohtaa. Niinpä hän tutustui standardiosiin, Lego-palikoihin, jotka olivat jo valmiina ja yhdisteli niistä sitten kätevästi ja nopeasti niitä ihmeellisiä vimpaimia.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset