Antti Rautiainen

BPM (Beats per Minute): arvostelu

  • BPM (Beats per Minute): arvostelu

Menin katsomaan tätä kaverin seuraksi. Odotukset eivät olleet korkealla, koska trailerin perusteella vaikutti siltä että elokuva olisi hohdokasta actionia. Yllätyin positiivisesti, kun filmissä aktivismi ei ollutkaan kovin hohdokasta, vaan kuvattu realistisesti kokouksissa istumisena kaikkine lieveilmiöineen, kuten turhana riitelynä ja henkilöiden vastaisina hyökkäyksinä. Suunnilleen kaikki hohdokkaat kohdat olivat jo trailerissa. Suosikkihahmoni oli tyyppi, joka piti yllä järjestystä kokouksissa. 

Elokuva oli tarpeettoman pitkä. Siinä oli paras koskaan näkemäni draamaelokuvan seksikohtaus, ja paras koskaan näkemäni elokuvien hautajaiskohtaus. Lisäksi elokuvassa oli hieno kohtaus, josta käy ilmi mitä on toveruus ja miten se eroaa ystävyydestä ja kaveruudesta. 

Elokuva toi mieleen HIV-aktivismin, johon osallistuin Moskovassa vuoden 2004 tienoilla. Venäjällä HIV ei koskaan ole ollut erityisesti homojen tauti, vaan epidemian ilmaantuminen liittyi pääasiassa suonensisäisiin huumeisiin. Muutamia videoita silloisista FrontAIDSin aktioista on näemmä laitettu youtubiin, mutta ikävä kyllä ei näytä olevan videota järjettömän suuresta 25x25 metrin bandiksesta, joka pudotettiin Moskovan valkoisen talon edessä. Tuolloinen kampanja taisi saavuttaa päämääränsä, eli lääkkeiden yleisen saatavuuden Venäjällä.   

Antti Rautiainen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset