*

Antti Rautiainen

Kaikki blogit puheenaiheesta Valko-Venäjä

Turvapaikka Latviasta

Latvia on harmillisen tuntematon maa suomalaisille. Historian aikana olemme kuuluneet samanaikaisesti kahteenkin eri valtakuntaan ja maan pääkaupunki Riika sijaitsee vain 400 kilometrin päässä Helsingistä. Saavuin maahan hiljattain Valko-Venäjän Minskistä, jossa viiden kuukauden mittaiset vaihto-opintoni päättyivät. Tarkoitukseni oli suorittaa vaihto-opintojeni toinen osa vielä Moskovassa, mutta käsittämättömän viisumibyrokratian takia olenkin nyt asunnottomana keskellä Eurooppaa. Turvapaikka löytyi onneksi latvialaiselta tyttöystävältäni, joka asuu tällä hetkellä lähellä Riikaa.

Vitebsk & Polotsk, Valko-Venäjä

Vaihto-opintoni Valko-Venäjällä ovat päättyneet. Olen nyt vieraillut lähes kaikissa maan suurissa kaupungeissa ja saanut melko laajan yleiskuvan siitä, miten paikallinen kulttuuri ja ihmiset eroavat toisistaan eri puolin maata. Viimeinen reissuni kohdistui Valko-Venäjän pohjoisosaan, jossa vierailin Vitebskissä ja Polotskissa. Seuranani oli valkovenäläis-marokkolainen ystäväni ja matkalukemisena yksi Lähi-itään sijoittuva vakoiluromaani David Ignatiukselta.

 

Vitebsk

Vertailussa Suomi ja Valko-Venäjä

Harvemmalle tulee mieleen etsiä yhtäläisyyksiä Suomen ja Valko-Venäjän väliltä. Useimmille tulevat mieleen pikemminkin kaikki ne asiat, joissa Valko-Venäjä on Suomeen verrattuna täydellisesti epäonnistunut – mainittakoon vaikkapa sellaiset itsestäänselvyydet kuin talous, politiikka ja yhteiskunnalliset vapaudet.

Brest, Valko-Venäjä

Brest on noin 300 000 asukkaan kaupunki Valko-Venäjän ja Puolan rajalla. Kaupungin päänähtävyys on valtava Brestin linnoitus, jota voi pitää valkovenäläisten vastineena Suomenlinnalle. Brest on oiva matkakohde erityisesti sotahistorian harrastajille, sillä kaupungin kehitykseen ovat vaikuttaneet lähes kaikki Euroopan merkittävimmät sodat, mutta kaupungin pienehkö kävelykeskusta on myös suosittu levähdyspaikka monien tavallisten minskiläisten keskuudessa.

Opiskeluelämää Minskissä, osa III

Valko-Venäjä ei ole Euroopan vetovoimaisin matkakohde länsimaisille turisteille tai vaihto-opiskelijoille. Viimeisten 2,5 kuukauden aikana tapaamiseni länsimaalaisten kanssa ovat olleet varsin rajalliset ja satunnaiset, ja useimmat Minskin länsimaisista vierailijoista ovat osoittautuneet joko vaalitarkkailijoiksi, liikemiehiksi tai yksittäisiksi reppureissaajiksi.

Neuvostoliiton ulkoilmamuseo

Valko-Venäjää kutsutaan usein Neuvostoliiton ulkoilmamuseoksi. Siinä missä monet entiset neuvostomaat, kuten Viro, Latvia ja Liettua, alkoivat 1990-luvulla kieltää vanhaa neuvostosymboliikkaa ja pyrkiä lähemmäs länsimaista elämäntapaa, päätti Valko-Venäjä päinvastoin palauttaa käyttöön muokatut versiot neuvostoaikaisesta lipustaan ja vaakunastaan. Vuonna 2015 sirpit ja vasarat koristavat yhä lukuisia Minskin hallintorakennuksia, Leninin patsaita on palautettu vanhoille paikoilleen, ja neuvostoaikoihin suhtaudutaan yliopisto-opetusta myöten varsin nostalgisesti.

Grodno, Valko-Venäjä

Grodno (valkovenäjäksi Hrodna, liettuaksi Gardinas) on vuonna 1127 perustettu kansainvälinen ja moniuskontoinen kaupunki läntisellä Valko-Venäjällä. Grodno sijaitsee aivan Puolan ja Liettuan rajan tuntumassa ja kaupungin katukuvassa voi havaita useiden eri historiallisten aikakausien ja valtakuntien perinnön. Grodnon väkiluku on nykyään noin 350 000 ja kaupunki toimii Valko-Venäjän porttina länteen. Kaupunkia on myös kutsuttu Valko-Venäjän eurooppalaisimmaksi kaupungiksi ja se on nimetty maan viralliseksi kulttuuripääkaupungiksi.

Lida, Valko-Venäjä

Lida on noin 100 000 asukkaan kaupunki lähellä Liettuan ja Valko-Venäjän rajaa. Lidaa pidetään lukuisten tutkimusten mukaan yhtenä Valko-Venäjän parhaimmista kaupungeista ja sen historia ulottuu aina keskiajalle saakka. Lidaa kutsutaan myös Valko-Venäjän oluenvalmistuksen pääkaupungiksi, sillä kaupungin keskustassa sijaitsee suosittu Lidskoe pivo-olutpanimo. Matkustin valkovenäläisten kavereideni kanssa Lidan vuosittaisille olutfestivaaleille, joiden yhteydessä tutustuimme kaupungin historiaan ja nykypäivään.

Opiskeluelämää Minskissä, osa II

Valkovenäläisissä yliopistoissa noudatetaan pitkälti samoja käytäntöjä kuin venäläisissä yliopistoissa. Siinä missä suomalaisissa yliopistoissa ja lukioissa on siirrytty hyödyntämään enemmän ja enemmän sähköisiä oppimateriaaleja, on Itä-Euroopassa korostettu perinteisiä oppimismetodeja. Luennoilla läsnäolo on suotavaa, sillä käsiteltyjä asioita ei voi jälkikäteen löytää internetistä, ja useimpien kurssien loppupuolella järjestetään varsinaisen kokeen ohella seminaari, jossa opiskelijat keskustelevat jostain kurssin sisältöön liittyvästä teemasta suullisesti.

Opiskeluelämää Minskissä

Valkovenäläinen koulujärjestelmä ja opiskeluelämä eroavat merkittävästi länsieurooppalaisesta ja suomalaisesta mallista. Peruskoulun ja toisen asteen oppilaitosten sijasta useimmat valkovenäläiset suorittavat 11-vuotisen yhteiskoulun, minkä jälkeen halukkaat hakeutuvat pääsykokeiden kautta suoraan yliopistoon. Yliopiston fuksit ovat täten pääasiassa alaikäisiä ja akateemisen vapauden sijasta kaikkien eri vuosikurssien opiskelijoiden täytyy noudattaa tiedekunnan laatimaa valmista lukujärjestystä koko tutkinnon ajan.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä