*

Antti Rautiainen

Kaikki blogit puheenaiheesta Elokuva

Onko jotain pyhää, mihin ei saa koskea?

Tämä kirjoitus ei käsittele uskontoa, vaikka pyhiä asioita pohdiskelenkin. Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Onko taiteessa jotain, niin pyhää että siihen ei saa koskea. Yksi todella pyhä asia suomalaisille on Tuntematon sotilas. Kun Louhimies kertoi tekevänsä Tuntemattoman sotilaan, niin oli kuohunta valmista. Saako niin pyhään teokseen koskea, miksi tehdä siitä kolmas versio, ei tule onnistumaan. Nyt kun saatu Tuntematon sotilas ensi-iltaan, niin jokainen voi todeta oliko se onnistunut vai ei. Minut se yllätti täysin ja todellakin positiivisesti.

Kauhun puolesta

Viehtymys pelkoon, turvalliseen pelon kokemiseen, on kirjoitettu ihmiskunnan syvimpiin tunteisiiin.  Kummitustarinoita kerrottiin luultavasti jo homo sapiensin alkutaipaleen iltanuotioilla, heti sen jälkeen kun homo sapiens oli tajunnut oman kuolevaisuutensa, ja oman elinaikansa rajallisuuden.

 

Nykyaikana kuolemalla leikittelevä kauhuviihde voi hyvin, mutta se on silti aliarvostetussa asemassa. Kauhuelokuvat ja kauhukirjat ovat taiteen paaria-luokkaa, vaikka tuotostensa parissa ihminen pääsee kasvotusten elämän suurimman kysymyksen, eli oman kuolemansa kanssa.

Voiko sotaelokuva olla sodanvastainen?

Kalle Kinnunen katsoi kesäkuussa Aki Louhiniemen uuden Tuntemattoman sotilaan trailerin, ja kommentoi sitä paatokselliseksi ja propagandistiseksi . Näin sen voi nähdä, mutta itse mietin voiko sotaelokuva mitenkään täysin välttää propagandistisuuden, eli olla antimilitaristinen?

Leo Jokela - sivuosien sankari

Koomikon kohtalo on kova. Näyttelijä Leo Jokela (1927-1975) toivoi parhaina päivinään eräässä lehtihaastattelussa, pilke silmäkulmassa tietenkin, että hänet otettaisiin vakavasti ”eikä hirnuttaisi heti, kun jalot piirteeni ilmestyvät valkokankaalle”.

Leo Jokela saa syyttää itseään, että hänelle naurettiin ja nauretaan yhä. Silmät tummat kuin yö, jonka Jokela lauloi etsivä Kokkina Komisario Palmun erehdyksessä, on äänestetty suomalaisen elokuvan hauskimmaksi kohtaukseksi.

Cheek-elokuvan juonipaljastukset

Elokuvan alkukohtauksessa ei ole dialogia. Keikkabussi posottaa keskellä perisuomalaista maisemaa kohti Mäntsälää, jossa Cheekin aka Jare Tiihonen (Antti Holma, toimintakohtauksissa Steven Seagall) on määrä pitää suuren luokan Stadionkonsertti.

KALTIO-lehti ja merjalaiset

Minulle tulee kotiin pohjoissuomalainen kulttuurilehti Kaltio, joka perustettiin vuonna 1945 Atte Kalajoen ja Sanomalehti Kalevan toimittajan Reino Rinteen ideoimana. Levikki on noin 1000 kpl ja sen nykyinen päätoimittaja Paavo J. Heinonen (Erno Paasilinna toimi päätoimittajana 1963-64). Kaltio tarkoittaa sulana pysyvä lähde (etymologia: pohjoissaamelainen gáldu).

Elokuvat raiskaavat kirjallisuutta

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla kirjan tarinan 20 ensimmäistä vuotta kestää Veikko Sinisalon lukemana äänikirjana 25 tuntia. Elokuvana tunti 20 minuuttia. Koko kirjasarjan luku kestää 85 tuntia

Mika Waltarin Sinuhe kestää ekirjana 55 tuntia, elokuvana pari tuntia.

 

Angry Birds on kestävä brändi

Tässä kun vastaan on tullut jänniä arvosteluja sekä katsojalukuja, ihan hyvä fiilis että jälkimmäiset tykkäävät Angry Birds -leffasta. Brändistä voi tulla todella pitkäikäinen, vaikka se ei olisi aina kaikkein ajankohtaisin. Siitä on ihan riittävästi rohkaisevia esimerkkejä:

Tiina Lymi ja äkkilähtö

Tiina Lymin Äkkilähtö on varsin suomalainen hömppäelokuva, mutta kyllä sen katsoo itkemättä. Mielestäni Tiina on parempi ohjaaja kuin Timo Koivusalo, mutta huonompi kuin Mari Rantasila.

Elokuva Äkkilähtö on näiden kahden, eli Pekko Aikamiespojan ja Risto Räppääjän sekoitus, johon on ympätty Viron Mafia mukaan.

Perinteinen suomalainen örveltäminen kuului siis asiaan ja odotankin nyt lymin vakavoituvan seuraavaan elokuvaansa kuten Timo Koivusalo konsanaan. 

Kuinka kirjan käy?

 

En tarkoita tällä (pelkästään) omia kirjojani, vaan kirjaa ylipäänsä. Kovasti puhutaan digitaalisuuden ja visuaalisen vyöryn haukkaavan kirjan kitaansa. Kyse taitaa enemmänkin olla aikakokemuksemme totaalimurroksesta, joka on tapahtunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Vaikka teknologian kehityksen piti meidät vapauttaa, kiire on entisestään lisääntynyt ja sen myötä stressi, mitä on mahdotonta kuvata vapautuneisuudeksi. Vertailkaapa vaikka nykypäivän ja muutaman vuosikymmenen takaisen elokuvan leikkausrytmiä. Vauhti on kiihtynyt olennaisesti.

 

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä