*

Antti Rautiainen

Tellus-pilottijakso: arvostelu

Katsoin pilottijakson Ylen uudesta sarjasta, joka kertoo suoran toiminnan ekoaktivistiryhmästä.

Teemahan on toistunut telkkarissa aina aika-ajoin, oli Neil Hardwickin Pakanamaan kartta, sitten 90-luvulla oli ainakin kamala «Kettutytöt» tv-elokuva ja Salatuissa elämissäkin oli vastaava episodi joskus vuonna 2001 (jos joku muistaa muita vastaavia suomalaisia tuotoksia, niin kirjoittakaa kommentteihin).

Tämä sarja vaikuttaa ainakin paremmalta kuin kaksi jälkimmäistä. Niissähän tarinan linja oli se kuinka vanhemmat aktivistimiehet houkuttelevat naiveja nuoria tyttöjä pahoille teille pillun toivossa. Pilottijaksossa maanalaisen ryhmän dynamiikka jäi vielä vähän epäselväksi, mutta ainakin jonkin verran tasa-arvoisempi (ja siten uskottavampi) on meininki kun näissä 90- ja 2000-lukujen taitteen viritelmissä.

Katselen TV-sarjoja niin harvoin että on vaikeaa sanoa jotain näyttelemisen tasosta. Dialogi oli epäuskottavaa, mutta pakkohan sitä tarinaa on jotenkin edistää. Minka Kuustosen esittämä Päähenkilö vaikutti ainakin pilotissa aika jäässä olevalta tyypiltä, mutta ehkä se on hyvä vaan, sellaisiahan suuri osa ihmisistä on. Vähän vaikea kyllä uskoa että tällainen hahmo olisi muualla kuin Suomessa uskottava tai mielenkiintoinen.

Päähenkilö uikutti jatkuvasti elämänsä raskautta. Käsikirjoittajan taustatyön vähäisyys näkyy tässä, todellisuudessa kukaan ei tee vuosikausia mitään vapaaehtoisesti jos kokee sen sietämättömän raskaaksi. Kansalaisaktivismissa kaikki aktivismin ja henkilökohtaisen elämän ristiriidat ratkeavat kuukausissa, ellei viikoissa (joskin voivat korvautua uusilla vastaavilla). Draaman joka kuvaa vuosia jatkunutta tällaista ristiriitaa pitäisi kuvata vaikkapa jotain uskonnollista lahkoa, ei sekulaareja aktivisteja. En tiedä miksi lahkoista kertovia sarjoja ei juurikaan ole, ilmeisesti lahkolaiset eivät ole suurelle yleisölle kovin samaistuttavia.

Ärsyttää että lahkojen kuvaamisen sijasta pitää epäuskottavaa draamaa aktivisteista. Harvaa asiaa kuvataan populaarikulttuurissa yhtä huonosti kuin aktivisteja. Olen ollut vankilassa joten tiedän että esimerkiksi ammattirikolliset pitävät rikollissarjoista ja samaistuvat rikollisiin niissä, poliisitkin pitävät toisinaan dekkareista, mutta aktivistifiktiossa ei koskaan ole aktivisteja joihin kukaan aktivisti voisi mitenkään samaistua (ehkä Pakanamaan karttaa lukuunottamatta). Eli sikäli kuin Tellus on siedettävä, se on sitä vain siksi että muut vastaavat yritykset ovat olleet niin kamalan huonoja.

Tämä henkilökohtaisen ja aktivismin törmäys oli vain yksi draamalinjoista, joista osa tuntui uskottavilta, toiset eivät. Yritin parhaani mukaan jättää katsellessa huomiotta lukuiset tekniset ja taustatyön virheet koska ne ovat toisarvoisia, mutta listailen niitä nyt tässä kuitenkin.

Ehkä isoin virhe oli että poliiseilla näytti olevan niin fancyt systeemit töissään. Oikeat suomalaiset rikostutkijat kuitenkin tekevät työtänsä sellaisissa neuvostoliittomaisissa puitteissa ja niin kyynisinä ja epämotivoituneina, että eihän sellaista voi telkkarissa näyttää. Ankeuden määrä saisi katsojat kaikkoamaan heti.

Aktivistiryhmän palopommiviritelmät olivat täysin epäuskottavia. Kukaan ei tekisi digitaalista ajastinta tilanteessa, jossa paljon yksinkertaisempikin riittäisi. Lisäksi lavastaja oli jostain syystä teipannut digitaalisiin ajastimiin kännyköitä, joita ei tietenkään tarvitse kun vain silloin jos pommi pitää laukasta etäältä. Palopommi ei tietenkään myöskään räjähdä, mutta ymmärrän että telkkarissa kaiken pitää räjähtää komeasti. Lisäksi kukaan ei käyttäisi maskia joka ei peitä mitään, eikä todellakaan ottaisi sitä pois ennen alueelta poistumista, puhumattakaan maskin poistamisen kuvaamisesta omalle videolle. Eikä mikään suoran toiminnan ryhmä tekisi kokouksestaan pöytäkirjaa. Toki aktivistit tekevät paljon tyhmiä virheitä, mutta jotain rajaa pitäisi pitää uskottavuuden vuoksi.

Poliisin joukkojenhallinta-taktiikat olivat pilottijaksossa täysin epärealistisia. Helsingissä poliisi ei myöskään 20 vuoteen ole kuumotellut satunnaisia aktivisteja vain maailmankatsomuksen perusteella, Turussa ja Tampereella kylläkin.

Ryhmän kohdevalikoima oli uskottava, mutta aatteet eivät. Paljon puhetta väestöräjähdyksestä mutta vähän rakenteellisesta epätasa-arvosta. Joku lainaus Eero Paloheimolta, mutta todellisuudessa miljonääri-Paloheimon rasistiset jorinat ovat aina innostaneet vain eliittiä, eivät mitään aktivismiryhmiä. Paloheimon kaltaiset porvarit eivät tarvitse suoran toiminnan aktivisteja asiaansa edistämään, suoran toiminnan ympäristöryhmät ovat Suomessa aina olleet lähempänä anarkismia kuin Paloheimon tai Linkolan elitistisiä ideoita.

Draamalinja jossa ryhmän isku johtaa kuolemantapaukseen on kovin käytetty, mutta todellisuudesta irrallinen. Esimerkiksi Earth Liberation Front on ollut olemassa jo yli 20 vuotta, se on tehnyt satoja iskuja eikä niissä ole koskaan kukaan kuollut. Ja mikäli äärimmäisen epätodennäköinen skenaario että joku vahingossa kuolisi toteutuisi, ryhmä todennäköisesti hajoaisi samantien, eikä se ainakaan jättäisi tapausta kommentoimatta ja jatkaisi toimintaansa kuten mitään ei olisi tapahtunut.

Sarjassa esiintyy myös maltillisempi ryhmä, joka oli täysin epäuskottava ja kärsi käsikirjoittajan haluttomuudesta taustoittaa tuotostaan. Ryhmillä jotka valtaavat taloja ei Suomessa ole koskaan ollut hallituksia, puheenjohtajia eikä rivijäseniä, paitsi korkeintaan muodollisesti vuokrasopimusten allekirjoittamista varten. Jos näiden väliset ristiriidat tulevat jatkossakin olemaan yksi draaman kaari, niin käsikirjoittaja on kyllä pahasti hukassa.

Mielenkiintoisin, ja ehkä ainoa seuraamisen arvoinen juonilinja on sexi, hyvä että päähenkilön romanttinen kiinnostus paljastui poliisin vasikaksi heti ensimmäisessä jatkossa niin tietää mitä odottaa. Vasikka joka on itse aktivisti ja vasikoi aatteellisista syistä on kuitenkin epäuskottava, Yhdysvalloissa ja briteissä parhaimmat vasikat ovat olleet poliiseja ja tulleet liikkeen ulkopuolelta, briteissä maksetaan nyt miljoonia naisille joille peitepoliisit ovat tehneet lapsia ollessaan roolissaan. Suomessa olen tavannut vain yhden soluttautujan ja se oli todella huono, parempia on toki voinut päästä sihdin ohi mutta ainakaan yhdessäkään aktivistioikeudenkäynnissä sellaisia ei ole ollut todistamassa.

Veikkaan että jatkossa monen dramaattisen juonenkäänteen jälkeen vasikka ja Pirkka-Pekka Petelius saavat päähenkilön "järkiinsä", aktivistit tuomitaan ja vankilasta päästyään päähenkilö ja vasikka perustavat heteroydinperheen ja elävät onnellisina kuluttajina elämänsä loppuun asti.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Facebookissa eräs kaveri muistutti Raid-elokuvasta, se oli kyllä viihdyttävämpi kun tämä pilottijakso ja ehkä parempaa näyttelemistä, ei välttämättä uskottavampi kuitenkaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Paljon oli asiaa noussut mielenpäälle, joten ei se jaksoi aivan turha ole ollut.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Jaksossa oli kaikkien suomalaisten sarjojen perisynti: ala-arvoinen äänitys, jonka takia sitä ei viitsi seurata kuin korkeintaan 5 minuuttia alusta. Raid oli riemastuttava poikkeus, mutta sen jälkeen ei uusia ole tullut. Elokuvateattereissa tilanne toki on toinen, mutta sinne sarjafilmimme tuskin koskaan päätyvät.

Suomalaista elokuvaa/sarjaa ei voi katsoa, jos ei halua, että koko kerrostalo tietää, mikä kanava on auki - tai sitten pitää jättää puolet kuulematta. Karmeinta on "ammattinäyttelijöiden" tapa puhua, virkkeiden loppujen jääminen epäselväksi ähinäksi. Fonetiikassa ilmiötä kutsutaan huomoristisesti "ääliöhenkoseksi".

Kai Hentilä

Herra Heynon kanssa välillä samaakin mieltä! Luulin TV:n ääniasetuksissa olevan jotain vikaa, mutta ei sitten muutkaan ole saaneet puheesta selvää. Taustamusiikki kyllä pauhasi.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Voiko järjellinen ihminen olla minun kanssani eriäkin mieltä? :O

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Toden totta tuo äänitysjuttu. Kotimaisia sarjoja ei voi katsoa iltaisin muiden nukkuessa, kun napit pitäisi pitää kaakossa kuullakseen repliikit. Kaikki muut äänet kuulee tosiaan koko kortteli.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Lisään nyt vielä pari kommenttia, kun tästä arvostelusta on ollut keskustelua somessa.

-Suomessa on kyllä tarkemmin ajatellen ollut myös lahkolaisia sekulaareja ryhmiä, esim. Matti Puolakan johtamat maolaiset ja jotkut linkolalaisten kuviot. Nämä ryhmät ovat tosin lahkolaisuuden kasvaessa suuntautuneet lähinnä sisäänpäin, pois yhteiskunnallisesta toiminnasta. Mutta joka tapauksessa päähenkilön ongelmat olivat lahkolaisen ongelmia ryhmässä, jonka tarkoitus ei ollut esittää autoritääristä lahkoa, ja tämä tuntui epäuskottavalta.
-Toisaalta sarja käsitteli ryhmää, jonka jäsenet ovat päättäneet erottaa sosiaalisen elämänsä kokonaan toiminnasta. Tällaisia ryhmiähän ei Suomessa ole tiettävästi ollut, mutta Yhdysvalloissa sellaisia on saattanut olla Operation Backfiren yhteydessä kiinniotettu ryhmä http://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Backfire_(FBI), johon käsikirjoittaja on selvästi tutustunut. Eli näiden ihmisten ongelmat eivät välttämättä ole sellaisia joihin itse tuntemieni aktivistiryhmien jäsenet törmäävät.

Käyttäjän anttirautiainen kuva
Antti Rautiainen

Voi olla että arvostelu oli liian ilkeä ottaen huomioon kuinka paljon parempi tuotos oli kuin moni aikaisempi tekele samasta aiheesta. Esimerkiksi toimintaryhmän purkutapaamisessa oli dialogia aiheista, jonka tyylisiä keloja ympäristöaktivisteilla on ihan oikeastikin.

kai nummi

Kerrankin ajatusten aurajoki heino on oikeassa. Kummallista ettei näyttelijöiden artikulointia ja elokuvien äänitystä ole pystytty parantamaan näinä digitaalisina aikoina. Faija valitteli samaa jo 60-luvulla. Eikä kökkö henkilöohjaus paranna asiaa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Moskas minä sitten väärässä olisin ollut? :)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Uskottavuus fiktioissa ei pääsääntöisesti lähde siitä, että detaljit olisivat todenmukaisia, vaan siitä, ovatko ne suhteessa fiktion omaan maailmaan ja minkälaisessa. Ei kai ET:ssä tai Fifth Elementissä voida puhua uskottavuusongelmasta?

Tässä Telluksessa elokuvan maailma vain on sellainen, joka johtaa katsojan mielenkiinnon muualle kuin sen intensiiviseen seuraamiseen ja silloin sitä alkaa verrata tosielämään.

Repliikki ihan alussa romautti heti uskottavuuden: vaimo sanoi PPP:lle jotain sellaista että et kai 3 kk kuluttua aivohalvauksesta voi olla työkunnossa. Repliikin tarkoitus oli informoida henkilöstä, mutta se vetikin maton koko elokuvan alta kökköydellään. Tarina ei tahtonut edetä jatkuvalta informoinniltaan, eikä draamallista asetelmaa syntynyt. Lemmentarinaa kehiteltiin kliseisesti.

Heikkoa on tv-draama Suomessa. Kun katsoo Borgenia, Siltaa ja Perillisiä vierekkäin Uuden päivän, Sykkeen ja Telluksen kanssa, tekee mieli itkeä.

Silti uskon että Suomessa osattaisiin tehdä, jos siihen vain satsattaisiin, kuten naapurimaissa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Ensimmäinen "satsaus" pitäisi olla, että media lakkaisivat okemasta, kuinka "loistav" se ja se missä roolissamilloinkin oli, ja todettaisiin, että hommaa ei osata. Sen jälkeen voitaisiin alkaa oppia, vaikkapa ottamalla mallia niistä, jotka osaavat. Bollywood-leffoista voisi aloittaa ja edetä sitten siitä.

Mutta ei. Suomalainen näyttelijähän osaa jo, on maailmanluokkaa jne....

Äänittäjät eronomattain ovat loistavia, siksi heitä imetään täältä maailmalle sitä mukaa, kun valmistuvat ammattiin. Juuri siksi kehnoimmat jäävät omaksi taakaksemme. :-), jos joku ei tajunnut.

Käyttäjän VilleSaarenketo kuva
Ville Saarenketo

Hehe, tellus-pilotti sananmuunnos :)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ei kiitos mulle sitä ennää, katoin alun, mutten ennää kato.
Joo siis se äänimaailma oli sekava ja höperö ja raskas.
Siis se tyärki niin sievästi ja tasesesti jutteli, mutta mikä taustameteli!!!!,
semmosta kait uhkaava musiikki ja meteli tuottiin siihen taustalle koko ajan.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Joku Kuustonen kysyy saanko tulla päälle makaamaan, näkyy tissit ja ahteri ja cut. Äskeisessä Varg Veumissa nainen ratsasti muutaman minuutin puhelimen soidessa, johon Varg antaa soiton tulla, antaa soiton tulla hmn minä en, friidun mutsi pudottsnut morfiinipiikin... Miten ne osaa aina näissä pohjoismaissa paremmin vähän joka tasolla, ei se aina resursseista kiinni ole. Taitaa tuo poliittinen suuntautuneisuus Agitproppeineen ja kaurismäkineen leimaavan tekijöitä omine agendoineen menneisyydestä. Pitäisi kokeilla jotakin muuta vähän Pölösen tapaan.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset