*

Antti Rautiainen

The Wire: arvostelu

The Wire (Langalla) on klassikkosarja, jota aloin katsomaan marraskuussa pitkittyneen flunssan aikana. Sain viimeisen, viidennen tuotantokauden katsottua loppuun joulukuussa.

Meinasin jättää katsomisen kesken neljännen tuotantokauden aikana, koska siinä oli rinnakkain peräti kaksi ärsyttävää white savior-tarinalinjaa. En ole erityisen sensitiivinen rasismille ja vähemmistöryhmien esittämiselle mediassa, mutta tämä oli minullekin hieman liikaa. Viidennellä kaudella onneksi toinen näistä white savior-hahmoista jäi taka-alalle, ja toinen ei enää ollut niin puhtoinen. Tosin viidennen kauden pointti tuntui olevan joidenkin aikaisemmin pääosin myönteisten hahmojen vähän teennäinen turmeleminen, ja juonikuviot muuttuivat turhan fantastisiksi (tosin sellasia ne ovat ajoittain myös aiemmin).

 

Jo ennen neljättä kautta sarjasta jäi ajoittain vaikutelma, että myönteiset mustat hahmot olivat pääosin joko poliiseja tai poliisin vasikoita. Mietin, ovatko nämä ne kaksi roolia joissa Yhdysvaltojen valkoiset haluaisivat nähdä kaikki mustat? Mietin, onko tämä se syy miksi valkoiset hipsterit rakastavat sarjaa? En osaa arvioida kuinka ”autenttisesti” mustan katutason huumekauppiaiden todellisuus on esitetty, mutta kohtaus jossa sarjan päähenkilöt ensin kiduttavat teini-ikäistä mustaa epäiltyä, ja pian tämän jälkeen heittävät tämän kanssa kasuaalia small talkia ja läppää, on puhdasta (valkoisten) fantasiaa.

 

Poliisiväkivalta on kuvattu sarjassa seurauksena resurssipulasta, hankalista työolosuhteista ja turhautumisesta, ja tämä varmaankin vastaa todellisuutta. Se että poliisiväkivallan uhrit eivät ottaisi sitä lainkaan henkilökohtaisesti ei kuitenkaan ole lainkaan uskottavaa. Toissavuonna Baltimoressa mellakoitiin yli kahden viikon ajan poliisiväkivaltaa vastaan, mutta sarja ei juurikaan tavoita tätä todellisuutta. Sarjassa pikkurikolliset ja poliisit pitävät toisiaan pääosin välttämättömänä pahana, jonka kanssa on totuttu elämään eräänlaisessa vihamielisessä mutta vakaassa harmoniassa.

 

Kolme yhteisöä on esillä kaikilla viidellä kaudella, nämä ovat huumekauppiaat, poliisit ja poliitikot. Kaikissa kolmessa esitetään sekä mustia että valkoisia henkilöitä, tästä tulee kuusi keskeisintä ryhmää joissa kaikissa on sekä myönteisiä että kielteisiä hahmoja. Eräs yhteisö joka kuitenkin esitetään kauttaaltaan mätänä, on mustien eliitti: papiston johtajat, puoluevaikuttajat ja kansalaisjärjestöt. Nämä ajavat sarjassa jatkuvasti vain omaa ryhmäintressiään, osallistuen aktiivisesti korruptioon tai sitten katsoen sitä sormiensa läpi. Periamerikkalaiseen tapaan kaikki hyvä sarjassa tulee vain rohkeilta yksilöiltä, ja yhteisöt ja yhteisöjen organisaatiot ovat aina vain mädäntyneiden rakenteiden ylläpitäjiä. Korruptiota varmasti esiintyy, mutta epäilen allekirjoittavatko Yhdysvaltain mustat käsikirjoittajan näkemyksen mustien organisaatioiden läpäisevästä mädännäisyydestä, ja välttämättömyydestä pelastaa Yhdysvaltain mustat omilta johtajiltaan.

 

Kaikilla viidellä jaksolla toistuva teema ovat kvantitatiiviset tulosmittausjärjestelmät ja niiden rapauttava vaikutus poliisissa, koulutusjärjestelmässä ja mediassa. Jos sarjalle olisi tehty kuudes tuotantokausi, se olisi voinut hyvin käsitellä yliopistomaailmaa. Nyt kun Venäjän sana ”kompromat” on tullut osaksi kansainvälistä poliittista sanastoa, niin on hyvä myös oppia mikä on ”krugovaja poruka”, koska tulosvastuu kulkee aina rinta rinnan kvantitatiivisen tulosmittauksen kanssa. Nokian henkilöstöjohdossa ei selvästikään seurattu tätä sarjaa viime vuosikymmenellä.

 

Sarja käsittelee taitavasti yhteiskunnallisia ongelmia. Se tosin päätyy johtopäätökseenm ettei niille ole mitään tehtävissä, vaikka joskus rohkeat ja uhrautuvat yksilöt voivatkin lievittää tautien oireita. Ärsyttävistä puolistaan huolimatta The Wire on viihdyttävä ja koukuttava sarja, jonka henkilöhahmot ovat riittävän monipuolisia ja ja henkilögalleria riittävän laaja. Mutta jos tämä on ”kaikkien aikojen paras TV-sarja”, niin paljon on TV:ssä vielä tehtävää.

 

Antti Rautiainen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Wire tuli katsottua jo pari vuotta sitten. Se mitä et maininnut tuossa ovat itäblokin asukit, joita muistaakseni sarjassa myös esiintyi. Heidän satamatyönekijöiden klikkinsä, jota poliisit myös kävivät ratsaamassa. Ei siis pelkäää värillistä ja valkoista.
Minusta ei kaikki vaikuta jenkeissä menevän kuten tuossa sarjassa. On katsottu myös poliisin työtä kuvaavia tosidokumenttejä. Siinä ei huumekauppiaiden kanssa kaveerata, vaan heille luetaan lakia ja pistetään rautoihin. Draama on draamaa, vaikka koukuttaakin. Pakko oppia erottamaan se todellisuudesta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset