Antti Rautiainen

Aktivistit TV-sarja: arvostelu

  • Konni Zilliacus on Suomessa aliarvostettu hahmo, jolle Aktivistit-sarja ei myöskään tee kunniaa.
    Konni Zilliacus on Suomessa aliarvostettu hahmo, jolle Aktivistit-sarja ei myöskään tee kunniaa.

Vuodet 1899-1917/1918 olivat täysin poikkeuksellisia Suomen historiassa, ainoa ajanjakso jollon kansan ylivoimainen enemmistö on halunnut vallan kumoamista. Aseelliseen vastarintaan osallistui satoja ihmisiä, ja vaikka sille tuskin oli enemmistön tukea, niin kutsunnoista kieltäytymiselle ja mellakoinnille oli.

Näihin vuosiin palaaminen on ajankohtaista nyt, kun esimerkiksi persut ja natsit järjestävät yhteisiä muistokäyntejä Eugen Schaumanin haudalle . Osa äärioikeiston vastustajista on tämän johdosta kritisoinut persuja ”terrorismin glorifioinnista”, mutta tämä on historian väärinymmärtämistä. Aseelliseen vastarintaan tsaarinvaltaan vastaan osallistui sosialistisia työläisiä aivan yhtälailla kuin oikeistolaista porvaristoa, mutta Lauri Maijalan Aktivistit-sarjassa työläiset on pääosin syrjäytetty. Vain kolmannessa jaksossa esiintyy työläisaktivisti Arvo Virtanen jonka porvarisnuoret teloittavat epäiltynä venäläisten kätyrinä. Aikakauden kiintoisinta tapahtumasarjaa eli Viaporin kapinaa  ei ole otettu sarjaan mukaan lainkaan.

Poikkeuksellista ajanjaksoa voisi tarkastella avaamalla TV-yleisölle miksi päädyttiin poikkeuksellisiin tekoihin, mutta Maijala valitsee näkökulman jossa toimintaa päädytään kauhistelemaan ja paheksumaan nykyajasta käsin. Ainoa TV-sarjan hetki joka onnistuu hieman tavoittamaan ajan henkeä, on ensimmäisen jakson kohtaus jossa Eugen Schauman on puukottanut kasakkaa mellakan aikana, ja aktivistihenkinen porvaristo ottaa hänet vastaan sankarina. Tämän jälkeen toiminnan syyt ja sen nauttima tuki jää mysteeriksi, eikä Elmer Bäckin sinänsä ansiokkaasti näyttelemää Konni Zilliacustakaan näytä liikuttavan mikään muu kuin manipuloinnin halu ja rahanhimo.

Pukudraamaalla voi mielestäni joko näyttää, kuinka erilaista ennen on ollut, tai kuinka samanlaista ennen on ollut. Maijala ei tee kumpaakaan. En ymmärrä miksi hän on ylipäätänsä halunnut tehdä tämän sarjan, paitsi ehkä varoittaakseen nuorisoa kaikenlaisen vastarinnan hyödyttömyydestä. Sarjan aktivistihahmot ovat joko mielenterveystapauksia, kyynisiä manipuloitsijoita tai hyväntahtoisia mutta typeriä nuoria höynäytettäviä. Kolmannessa jaksossa nuoria aivopestään jonkinlaisilla teatterikoulumetodeilla, ilmeisesti Maijala haluaa tässä ottaa kantaa Jouko Turkan henkilöön tai jotain. Yksikään henkilöhahmo ei tarjoa mitään samaistumispintaa. Ainoa kiinnostava ja moniulotteinen henkilöhahmo on Pekka Strangin näyttelemä santarmi Tunzelman.

Arvostelin 4.5 vuotta sitten Tellus-draamasarjan pilottijakson, kirjoitin kuinka TV-sarjojen aktivistit eivät jostain syystä ole koskaan kenellekään samaistuttavia, toisin kuin esimerkiksi TV-sarjojen rikolliset ja poliisit. Lauri Maijala kierrättää samaa vanhaa virttä siitä kuinka kaikenlainen aktivismi on vain hyväntahtoisten nuorien vedättämistä. Tellus onnistui sentään olemaan hieman monisyisempi, harmittaa että suunnitelmat sen jatkokaudesta on hyllytetty.

Samanlaisia ongelmia oli Lauri Maijalan vuoden 2014 KOM-teatterin näytelmässä Vallankumous, jossa palattiin vuoden 1917 anarkistiseen aktivismiin Helsingissä. Tuolloin dramaturgia pysyi jotenkuten kasassa ensimmäisellä puoliajalla, toinen puoliaika oli lähinnä karaokea. Näytelmässä anarkistiaktivistien ideat ja motiivit jäivät katsojille pimentoon, vaikutti siltä ettei Maijala itsekään ymmärtänyt mitä nämä halusivat 100 vuotta sitten.

Maijala on teatteriohjaaja, ja Aktivistit-sarjassa näyttely on teatterimaisen ylidramaattista. Tämä ei välttämättä ole huono juttu sinänsä, se tuo Suomi filmi -fiilistä ja uskon että ihmiset ovat 110 vuotta sitten olleet todellisuudessakin teatraalisempia ja naivimpia kuin nykyään. Aikakauden toimijoiden seksuaalisuudella spekulointi on täysin päälleliimattua, mutta sen voi hyväksyä koska nykyajan katsojan ei voi olettaa jaksavan katsoa tunnin pituista fiktiota jossa ei panna kertaakaan.

Venäjän kielessä on hyvä sana kuvamaan näkemystä, että aktivismi ja kaikenlainen politiikka ylipäätänsä on pelkästään omien materiaalisten etujen tavoittelemista tai höynäytetyksi joutumista: обывательщина, obyvatelštšina. Olen nähnyt Venäjän valtiontelevisiossa parikin sarjaa tai sellaisen jaksoa joiden sanoma aktivismista on täysin sama kuin Maijalan, joten Maijalalla olisi töitä vaikka aktivistit olisivat 100 vuotta sitten jättäneet vaarallisen ja paheksuttavan haihattelunsa sikseen.

Antti Rautiainen

 

Aktivistit Yle-Areenassa:

https://areena.yle.fi/1-4313581

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Parhaat poliitikot höynäyttävät itseäänkin, esim. Göbbels ja Trotski. Mitä pidit jälkimmäisestä kertovasta sarjasta?

Tämän blogin suosituimmat